Ensimmäiset vuodet rescuekoiran kanssa piti sisällään paljon lähimatkailua Espanjassa, uusia koiraystäviä, yökyläilyjä ja bestiksen löytyminen.
Koska meidän hurmurin mielestä kaikki oli kivaa, oli helppo tehdä tuttavuutta muiden koirien kanssa. Tämä ihana pentu oli meillä useamman päivän hoidossa, jotta hänen äippä sai tarvitsemaansa lepoa pentuenergiasta.
Meidän rescuekoira ei ensin ollut ihan varma, halusiko pennun jäävän, joten ensimmäiset tunnit sisätiloissa meni pentua vältellen. Omaan rauhaan vetäytyen.
Ei kuitenkaan päästy edes seuraavan vuorokauden puolelle, kun hurmuri alkoi innostua tilanteesta ja leikittää pentua. No, leikistä ei tullut sitten enää loppua. He leikki sisällä, ulkona ja välimaastossa – kunnes oli aika syödä tai nukkua. Pentu katsoi monissa asioissa hurmurista mallia.
Hurmurista kuoriutui enemmän vedessä kahlaaja kuin uinnista nauttiva. Keppien haku vedestä on ilmeisen hauskaa, mutta muuten voi kahlailla mukavalla hietikolla.
Elämä sai uuden käänteen, kun bestis löytyi. Hän oli meillä pidempään.
Seikkailut bestiksen kanssa
Bestiksen tullessa taloon, alkoi ensin samanlainen välttely-tekniikka kuin pennun kanssa. Ei kuitenkaan koskaan vihamielistä käytöstä, vaan tarkkailevaa ja ensin omaan rauhaan hakeutuvaa.
Hurmuri on aina ollut hyvin vieraanvarainen, ja lopulta myös bestiksen kanssa jaettiin pedit, lelut ja huomio, sulassa sovussa. Parasta taisi olla yhteiset leikkihetket. He makoili päivittäin lattialla yhdessä leikkien eikä loppua meinannut tulla.
He tutkivat kaikkia asioita yhdessä naapuruston menoista lähtien, hiekan alla tuoksuviin asioihin saakka. Lopulta nukahdettiin lähekkäin päivän tutkimuksista uupuneina.
Huomasimme bestiksen myötä, miten kovasti he nauttivat toistensa seurasta.
Leikkien ohessa he putsasivat toinen toisiaan, vetelivät lenkkipoluilta turkkiin tarttuneita neulasia toisiltaan ja putsasivat toistensa korvia.
Sydän oli pakahtua..!